7.5.2025 | Artikkelit
Moni sekoittaa psykologin, psykiatrin ja psykoterapeutin toisiinsa – jopa toimittajat. Tämä ei ole vain terminologiaa, vaan tärkeää myös potilasturvallisuuden kannalta. Miten eri auttajat eroavat toisistaan? Selvennetään asia.
Psykologin nimikettä saa käyttää vain, jos on suorittanut Valviran hyväksymän psykologian maisteritutkinnon. Psykologi on asiantuntija, joka auttaa ymmärtämään ja käsittelemään ihmisen ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä psyykkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tätä tehdään henkilön elinympäristö huomioon ottaen, erilaisten terapeuttisten menetelmien ja tekniikoiden avulla. Millainen persoonallisuus ja kehityshistoria hänellä potilaalla on? Onko hänellä perinnöllinen alttius psykiatrisille ongelmille? Psykologi tietää esimerkiksi, miten ikääntyminen, aivovamma tai traumaattiset kokemukset vaikuttavat aivojen ja psyyken toimintaan.
Psykiatri on lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan. Psykiatrin päätehtäviä ovat diagnoosien tekeminen ja mahdollisesta lääkehoidosta vastaaminen. Psykiatri johtaa usein terveydenhuollon moniammatillisia tiimejä, jotka tekevät yhteistyötä tarjotakseen parasta mahdollista hoitoa psykiatrisista ongelmista kärsiville potilaille. Psykiatri voi myös tarjota terapeuttista keskustelutukea ja osallistua muilla tavoin potilaidensa hoitoon. Alalla sanotaan leikkimielisesti, että psykiatri vastaa kysymykseen mitä ja psykologi selvittää miksi.
Psykologi tai psykiatri ei automaattisesti ole psykoterapeutti, vaan psykoterapia on erillinen jatkokoulutus. Psykoterapeutti tarjoaa terapeuttisia interventioita auttaakseen yksilöitä tai pariskuntia/perheitä ymmärtämään ja käsittelemään emotionaalisia ongelmia tai ihmissuhdepulmia. Psykoterapiakoulutuksen hakuvaatimukset ovat soveltuva sote-alan korkeakoulututkinto, vähintään kahden vuoden kokemus potilas- tai asiakastyöstä sekä psykologian perusopinnot suoritettuina.
Entä sitten jokeri – terapeutti. Terapeutin nimike ei ole Valviran valvoma. Terapeutiksi (tai esimerkiksi lyhytterapeutiksi tai ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi) voi kutsua itseään ilman, että on opiskellut ihmismieltä yliopistossa tai korkeakoulussa. Jos hoitavalla henkilöllä ei ole laillistusta, hänellä ei myöskään ole lakisääteistä potilasvakuutusta, eikä ole tahoa, johon potilas voi ottaa yhteyttä, jos kohtaa asiatonta kohtelua.
Haluan korostaa, että tarkoitukseni ei ole väheksyä mitään ammattiryhmää. Tunnen monta terapeuttia, jotka ovat viisaita ja lämpimiä ihmisiä täysin oikeassa paikassa. Kaikki eivät tarvitse psykoterapiaa – joillekin ratkaisukeskeinen terapia tai valmennus voi olla parempi vaihtoehto. Ajattelen kuitenkin, että on tärkeää, että apua hakevat ymmärtävät, millaista hoitoa on tarjolla ja mitä riskejä siihen voi liittyä. Palvelun JulkiTerhikki kautta voit helposti tarkistaa hoitajasi koulutustaustan. Suosittelen myös Psykologiliiton sivua Mitä tiedät auttajastasi, joka tiivistää edellä mainittujen asiantuntijoiden lakisääteiset velvollisuudet ja oikeudet.
Anna Högström,
johtava psykologi
Sofitan terapiapalvelut